KASVATTAJA
LINTUBONGARIN KENNEL
Milka Munsterhjelm
Olen Milka Munsterhjelm keski-ikäinen espoolainen perheäiti.
Koiraharrastukseni alkoi vuonna 1982, jolloin sain ensimmäisen oman koirani ja rotu oli tuolloin saksanpaimenkoira. Harrastimme aktiivisesti Tokoa ja kaikkea mahdollista palveluskoira puolella. Harrastus sai jatkoa, kun tapasin mieheni ja hankimme ensimmäiseksi yhteiseksi koiraksi monirotuisen Metkan, joka oli nimensä veroinen veitikka ja lajiksi vaihtui agility. Metkan kaveriksi saapui myöhemmin saksanpaimenkoira Jade, joka valitettavasti menehtyi jo neljän vuoden iässä, jolloin meille saapui howavart Miro.
Grafinya Gabriella Greys ”Olga” syntyi Pietarissa 20.5.2004 ja nukkui pois meidän sylissä 13.4.2016.
Olgassa ei ollut tarraa ”aiheuttaa vakavaa spanieliriippuvuutta”, mutta tämä kävi nopeasti ilmi ja seuraavana vuonna aloitimme etsintätyöt, jotta löytäisimme Olgalle kaverin.
Džeizē Marmurinis Pēdsekys ”Dina” s. 3.7.2010
Etsinnät johdattivat meidän Liettuan Vilnaan, josta Dina tuli suomeen syksyllä 2010. Dinan kanssa kierrettiin ahkerasti näyttelyitä bussimatkoilla ja omilla autoreissuilla. Lopputuloksena Dina on kolmen maan muotovalio ja me monta kokemusta rikkaampia.
Ajatus rodun saamisesta hyväksytyksi myös Suomessa ja aloittaa kasvatustyö alkoi itää mielessä ja mieheni rekisteröikin rotuyhdistyksen nimen 2011. Aloitimme varsinaisen työn yhdistyksen parissa vuonna vuonna 2018, jolloin Blondie tuli taloon. Blondien haimme Latviasta ja siitä alkoikin heti selvitystyön mitä kaikkea rodun hyväksyminen vaatii. Kaikki meni hienosti ja rotu hyväksyttiin Suomen Kennelliiton toimesta 4.4.2019. Ohessa suoritin Kennelliiton kasvattajakurssin ja olen allekirjoittanut voimassa olevan kasvattajasitoumuksen.
Magic Miriam Gucci Star ” Blondie” s.22.5.2018
Vuosien aikana meidän koko perhe on osallistunut koirien kanssa touhuamiseen, myös silloin kun pentueet syntyneet. Suuri apu on ollut meidän nuorin poika Mio avustamassa hoitoaskareissa ja isoveli Mikis ottanut Dinan luokseen hoitoon kun ollut tarvetta.
Kauklahti, Mio ja Muru muistelevat että vieläkö maistuu tai tuntuu samalta.
Nummelassa moikkaamassa Lyckaa. 11.5.21
Mikis ja Windy meillä 8.5.22.
Tieni kasvattajaksi
Kun aikoinani päätin, rotuun tutustuttuani, ryhtyä kasvattajaksi niin en todellakaan tiennyt mitä kaikkea tämä harrastus tuo mukanaan. Suuri asia on vastuu niin itse kasvatustyössä kuin sen jälkeenkin. Vastuu omista koirista tietysti mutta myös sen jälkikasvusta. Ei vain pentujen 8 ensimmäistä elinviikkoa luovutukseen asti, vaan myös sen jälkeen. Olenko valinnut oikeat omistajat pennuille, ovatko ymmärtäneet oikein suullisen info sekä antamani kirjallisen infopaketin. Uskaltavatko ottaa yhteyttä mahdollisessa ongelmatilanteessa jne. On paljon muitakin asioita mutta haluan tulla siihen puoleen mikä tässä kasvattaja roolissa palkitsee.
Kasvattajana oleminen ei siis ole helppoa. Siksi onkin niin palkitsevaa kun narttuni Blondien jälkeläiset ovat juuri niissä kodeissa mihin heitä on kaivattu ja mihin koteihin pennut meidän mielestä kuuluikin mennä.
Ilo on kun saa kokea ja nähdä miten koiria koulutetaan, miten heidän kanssa harrastetaan ja miten rakkaita koirat ovat omistajilleen ja miten tyytyväisiä ovat rotu valintaansa.
A-pentue 4/5 paikalla Lahdessa 5.9.21 Paikalla olivat Aava, Lycka, Muru ja Slava.
Se mikä on upeata, että näistä uusista venäjänspanielien omistajista on myös tullut hyviä tuttuja. On kivaa olla mukana näyttelyissä tukemassa ja pian myös saadaan nähdä agilityssä yksi meidän kasvateista. Pyrimme aina tapaaman pennut vielä noin 4-6 kuukauden ikäisinä, jotta nähdään miten ovat kasvaneet sekä kehittyneet, saadaan myös tuoreita kuulumisia. Tapaamme toki useita kasvattejamme tämänkin jälkeen. Mielestäni on hieno kun meihin ollaan yhteydessä ja halutaan että tavataan, siihen olemme aina valmiita.
Hyvä asia on että olen perustanut WhatsApp ryhmät pentueilleni. Ilahduttaa suuresti kun sinne tulee metsästyskuvia, kotikuvia, vapaa-ajan toiminnasta ja harrastuskuvia ja myös videoita.
